keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Elämyksellinen Huovila sekä Lohjan kallioiden syvyyksissä lymyävä Tytyri

Viikonlopun pikapyrähdys valikoitui tällä kertaa Kärkölä-Järvelään, Huovilan puiston syystulille sekä Lohjalle, Tytyrin elämyskaivokseen.


Piskuisessa Kärkölässä ihmettelimme paikalle saapuneita autokolonnia sekä joka puolelta paikalle kiemurtelevia ihmisvirtoja. Olimme tulleet katsomaan Huovilan puiston vuotuisia, syyskauden lopettavia valojuhlia, mutta ohi oli minulta mennyt samaan aikaan juhlittava Kärkölä 150 v.

Juhlavaa oli. Letun paistoa, makkaraa ja kahvilan tarjoomuksia jonottavia joukkioita sekä paloautoja ja sammutusnäytöstä ihailevia pikkuihmisiä. Illan pimetessä alkoivat sadat kynttilälyhdytkin tuikkia tunnelmallisesti ja valon välke kimaltaa lammikon pinnasta. Kuin nenä päähän sopivat juhlan henkeen lapsien käsissä välkkyvät moniväriset valopötköt.

Musiikkiakin ohjelma oli luvannut, mutta yhtään säveltä emme onnistuneet kuulemaan. Yleishälinä ylitti kai ladon suunnalta kantautuvat laulelut, kaipa niitä kuitenkin esitettiin.

Koko komeuden kruunasi mahtava ilotulitus. Melkeimpä oli tuo juhlavampi ja näyttävämpi kuin Suomi100-tulitus vuoden vaihteessa Helsingin Kansalaistorilla. Varmasti juhlavuutta lisäsi myös Kärkölän peltomaiseman pilkkopimeä ympäristö.



Lohjalla yövyimme taas Haikarissa. Kauniisti kimmelsivät kaupungin valot Lohjanjärven peilissä kun asetuimme nauttimaan yömyssyä ennen nukkumaan asettumista. Hyvin vielä tarkeni yön ilman erityistä lämmitystä, vaikka "Trumatikki" hyvässä kunnossa nyt onkin.

Olin varannut liput Tytyrin elämyskaivoksen näytäntöön nimeltä Meidän aika. Kyllä oli koskettava esitys. Onnistunut oli myös 3D- heijastustekniikalla täydennetty niukkaeleinen lavastus. Myös näyttelijät onnistuivat hyvin tirauttaman kyneleen jos toisenkin katsojien silmäkulmista ja niistämisen turinaa kuului sieltä ja täältä. Suosittelen sekä näytelmää että kaivoskierrosta, niin paljon on ainutlaatuista ja oivaltavaa ideaa keksitty kaivoskuilujen uumeniin.


www.tytyrielamyskaivos.fi

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Aika palata ruotuun

Sadetta, sadetta, sadetta, on kuvannut menneen kesän meininkejä osuvasti. Paitsi! Lappiviikolla Pyhä-Luoston maisemissa paistoi ja ihanaa oli. Kovin kivisillä tunturirinteillä sohvaperunan jalat joutuivat koville ja loppuviikolla oli valittava pitkospuita ja puusiltoja reissukohteiksi, mutta niitäkin riitti.

Ametistikaivoksellakin pääsin käymään ja löytyihän se ametistikin. Kaivososaketta emme silti ostaneet, vaikka kovin houkutti. Osakkeenomistajana saisi kaivella päivät pääksytysten ja muutakin mukavaa, kuten omistajatapaamisia ja -kokouksia olisi luvassa. Mutta ei. Pitkä on matka täältä etelästä Luostolle lysthin pithon. Ehkä palkkatyötä ei kuitenkaan passaisi jättää täysin poies...

Matkasimme taas pitkän kaavan mukaan. Viikko sinne, siellä ja takaisin. Tokin takaisin tulimme hiukan nopeammin. Silloin osuimme saderintamaan jota ajelimme karkuun aina Raumalta Paraisille saakka.

Näin on siis hartioita lepuutettu ja käsi saatu pelittämään. Vielä on hyvin kestänyt työlliset kirjoittelut ja vähän muutakin tekstin tynkää. Seuraavassa kuvakavalkadi matkasta sinne ja takaisin (klikkaamalla sa suuremmiksi):

Jyväskylä Neron portaiden alapäästä

Haapajärvi - Rantapolku

Haapajärvi - Veteraani eli ruusupuisto


Oulu - kavavan varrella kesustassa Kaaoslava spontaaneille esiintyjille

Oulu - Hupisaarilla

Oulu - Hupisaarilta istutuksia

Kemin muraali

Kemin unkarinsyreeneitä

Kemissä kuusamaa

Kovia kokeneet matkaeväät, vettä pääsi "viinikellarin" lattialle

Rovaniemen kukkasia

Kemijärven kulttuuritalo Suomi100 näyttely

Pyhä-Luosto, Pyhätunturilla


Iso kuru


Pyhätunturin laella Tsokka ravintossa






Luosto, Ametistikaivokseen...

Kokkolan kukkia

Seinäjoki

Seinäjoki - Vapaudenpuisto?

Pori - Taavi silta

Kirjurinluodon Pioneja 

Pori - Kaupungintalon pihan "mökki"

Pori - Silta Kirjurinluodolle Hanhiluodon puolelta

Rauman pihoja


Tämä on mainio ruokapaikka! ja hyvät maisemat

Uusikaupunki


Paraisen kanava


Paraisten kaupungintalon puisto

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Haagan alppiruusumetsässä on satuisa tunnelma

Juhannusjuhlinnan päätteeksi siippa järjesti yllätyksellisen loppuhuipennuksen kukkaisalle viikonlopulle. Kurvaus Haagan rhodopuiston kautta kannatti! 

Edellisviikonloppuna oli ollut kukinta parhaimmillaan, joten arvelimme olevamme hieman myöhässä, mutta mitä vielä. Korkeuksiin kurottavat Mikkelit lähes valkoisine kukkineen olivat hyvässä vauhdissa vielä, eikä punaisena loisteleva Haaga jäänyt juuri huonommaksi. Atsaleat olivat monessa vaiheessa, ohi, kukassa ja nupuillaan vasta, joten nähtävää on varmaan vielä tällekin viikonlopulle.

Rhodokierroksen päätteeksi laukkasimme myös läpi palstaviljelmien meren, jossa näky oli tottamaar toisenlainen kuin oman hyötypenkkini sammaleisessa sopukassa.

Nyt on niin, että työtekstien lisäksi ei niska juurkikaan kestä ylimääräisiä näpyttelyjä, joten annan kuvien kertoa: