.JPG)
Viime päivinä olen laitellut puutarhaa pikkuhiljalleen syyskuntoon. Osan jo liki parimetrisiksi hujahtaneista Myskimalvoista leikkasin pois kun en halua niiden simentävän enää yhtäkään poikasta.Saman kohtalon kokivat myös verikurjenpolvet, jotka tänä kesänä ovat levähtäneet täydellä riemulla perennapenkkien jokaiseen kolkkaan.
Kaunis valkoinen Kaktusdaalia kukkii vielä innolla, mutta Kaulusdaalian aika alkaa jo olla ohi. Jättimaksaruoho vasta aloittelee vispipuuron väristä punerrustaan ja vankan vartensa myötä se luo kukkapenkkiin outoa jämäkkyyttä. Taidan jakaa siitä uusia tuppaita muuallekin, kun se näyttää niin pönäkältä terveyden perikuvalta muiden syksyn alle nyypähtäneitten kasvien keskellä.
Villiviinit ovat vihdoin tänä kesänä osoittaneet, että ne voivat täyttää odotukseni ja kasvaa peittämään niille kiipeilytelineiksi jätetyt koivujen rungot. Pian latvukset saavuttavat toisensa poikkiparrun päällä ja muotoutuu kuin muotoutuukin haaveilemani korkea villiviiniportti, jonka lävitse voin kulkea hyötytarhan sorakäytäville (Olipa haaveellista). Harmi vaan, että villiviinien kasvualusta on kylmänkostea ja keväinen kasvuun lähtö antaa odottaa itseään kunnes viinien varpaat ovat kuivahtaneet ja lämmenneet tarpeeksi.
Kirjarintamalla olen törmännyt kahteen riemastuttavaan löytöön: Anni Pesosen Sunnuntaivuosi puutarhassa sekä Kati Tervon Jääkaapin henki. Pesonen kertoo puutarhaharrastuksestaan hauskasti pohdiskellen ja tunnen suurta hengen heimolaisuutta hänen tapaansa antaa kaikkien kukkien kukkia ja riemuita jokaisesta kasvista, joka vihdoin suostuu pihalla viihtymään. Jaan saman syvän surun ja harmin tunteen, kun jotain mokomaa lajiketta joutuu kitkemään, jotta kaikki paikat eivät tukkiutuisi pikkutaimien vyöryyn. Kirjailijan mukaan ne sanovat: "Emo antoi luvan olla tässä".
Jääkaapin henki on tuonut hyvää mieltä herskyvällä ja huumorin täyteisellä tekstillään. Tervon kerronta koukuttaa ja kirjan aiheet liikkuvat arkjen aherruksen ja ruokailun ympärillä vaeltaen toisinaan kipeisiinkin lapsuusmuistoihin. Lukija pääsee keskelle Tervojen perheen tunnelmia ja saa tietää, että Jari ei halua soppansa porkkanoiden olevan pyöreitä, jotta keitto ei tuijottaisi lautaselta.
Hörähdyksen sai aikaan myös juttu I-keittiöstä, siis kahden i:n keittiöstä. Se tarkoittaa perheen ahdasta keittiötä jossa kaksi idioottia, tai sellaiseksi itsensä tuntevaa, törmäilee ja availee vuoron perään kaapin ovia, horjahtelee toisiaan päin, juuttuu kaappien välille ja jonottaa vuoroa roska-astialle. Mukavan tuntuista arkista elämää kaikkine mausteineen.
Iltaisin on sitten nautittu lukuisten aurinkolyhtyjen valaistuksessa hehkuvasta pihasta. Mies on tuonut pihaan uskomattoman määrän erilaisia illan hehkujia, myös perhosen ja etanan. Puoleen yöhön saakka ne ainakin jaksavat tuikkia ja sen jälkeen ollaankin jo silmät ummessa.