Tekemisen ihana keveys

Nytpä osuin kirjaan joka todella puhuttelee ja haastaa ajattelemaan työn sisällön ja tekemisen muutoksia vaikkapa vain oman työelämän pituisella aikajanalla. "Elämän korjaajat" pureutuu aiheeseen kattavasti historian sivuilta löydettävien esimerkkien avulla.

Matthew B. Crawfordin tyyli on mielenkiintoinen, leppoisa ja hyvän tuulinen. Kirja on eräänlainen tutkielma, ja samalla omaelämänkerrallinen tarina, koulutuksen ja työnteon merkityksestä ja mahdollisuuksista sekä teoriaoppimisen, että käytännön taitoihin harjaantumisen näkökulmalta.

Crawford haastaa miettimään työn mielekkyyttä. Mistä se muodostuu, mikä on tärkeää ja miten syntyy ns. työn imu. Samalla hän summaa hyvin selkeän päätelmän valkokaulustyöläisten toimistoissa kokeman turhautumisen, työssä kokeman pahoinvoinnin ja stressin välillä.

Keskeinen viesti on, että pieniin, epämääräisiin osasiin pilkotut tehtävät, vaikkapa osana suurta ja tärkeää päämäärää, eivät riitä tuottamaan tekijöilleen tyydytyksen tunnetta ja saamaan aikaan työstä aiheutuvaa mielihyvää. Prosessijohtamisen myötä kun on siirrytty tekemään työtä pieninä palasina, eikä tuotekaan usein ole mikään konkreettinen asia, vaan epämääräinen, käsitteellinen osa pääomasijoittajan abstrakteissa transaktioissa.

Muutama vuosi sitten niin kovin ihannoitu tietotyö on Crawfordin mukaan nyt kiihtyvän globalisaation myötä samassa kehitysvaiheessa kuin liukuhihnatyö teollistumisen aikaan. On helppoa siirtää tieto ja työ teknologian avulla bitteinä paikasta toiseen, samalla hämärtyy kokonaisosaaminen ja vastuunkanto, ja halpamaat sekä osaamisen sirpaloituminen tulevat hoitaneeksi palkkojen alentamisen kuin itsestään.

BoHoBusiness kirjan sanomaa myötäillen tämäkin teos päätyy pohdintaan, että työtä tekevä ihminen voi voittaa vain valitessaan elämyksellisen, työn iloa antavan tehtäväkentän. Näistä parhaimpia ovat Crawfordin mukaan erityisosaamista vaativat ammattityöt. Pihan, talon tai pation rakentamista, putkitöitä tai sähköasennusta ei voi ulkoistaa Intiaan tai Kiinaan. Konreettinen työ tuottaa tekijälleen elämyksiä ja myös osaamisen myötä tulevaa arvostusta.

Harrastukset: pihatyöt, leipominen, ruoka ja käsillä värkkääminen, ovat Crawfordin mukaan niitä konkreettisia hommia, joilla työelämän tyhjiö täytetään.